Blogi

24. huhtikuuta 2017

Työturvallisuusvaatimukset. Seuraus, uhka, vai mahdollisuus?”

Työturvallisuusvaatimukset

Työturvallisuusvaatimukset ovat työmailla alituiseen puhuttava aihe. Säännöt kiristyvät jatkuvasti ja työntekijät kokevat muutokset monesti työntekoa haittaavaksi. Todellisuudessa kyse on ennemminkin totuttujen toimintatapojen muutoksista, kuin työtä varsinaisesti haittaavista parannuksista. Kyllä kaikki ymmärtävät muutosten ja kiristysten tarkoituksen olevan ainoastaan työturvallisuuden parantaminen.

Varsinkin saneeraustyömailla uudisrakennuksille alun perin luodut säädökset herättävät jopa hilpeyttä. Jos tarkkailun alla on esimerkiksi turvakengät, on huvittavaa, että asukas voi samassa tilassa keitellä aamukahvia aamutakki päällä ja paljain jaloin. Toki kompromissien tekeminen sääntöihin on vaikeaa, mutta kieltämättä kaikissa kohdissa lakien ja asetusten kirjaimellinen seuraaminen ei tunnu aina tarkoituksen mukaiselta. Virallisten asetusten mukaan työmaa-alueella kulkevia asukkaita pitäisi koskea sama lainsäädäntö kuin tekijöitäkin, mutta vaikeaa heitä on saada käyttämään huomiovärejä ja kypärää kotonaan, saati rangaista niiden käyttämättömyydestä…

Lääke tautiin vai pelkkä laastari?

En missään nimessä aio tässä, enkä muuallakaan kieltää suojavarustuksen tarpeellisuutta tai hyödyllisyyttä. Kun kivi putoaa, kypärä suojaa. Tai jos pimeällä tehdään töitä liikenteen parissa, huomioväri ja heijastimet ovat paikallaan. Mielestäni nämä kaikki ovat kuitenkin välineitä, joilla ehkäistään tapaturmia tai lievennetään seuraamuksia, sitten kun jotain tapahtuu. Enemmänkin lääkkeitä oireisiin kuin itse tautiin. Miten voitaisiin enemmän vaikuttaa siihen, ettei tapahtuisi?

Firalla on alettu puhua työturvallisuusilmapiiristä. Mitkä ovat ne tekijät, joiden avulla työmaalla ei tapahtuisi onnettomuuksia? Mitkä ovat ne seikat, jotka saavat aikaan ”oho”-tilanteita? Miten näitä tilanteita voitaisiin poistaa työmaan arjesta, jottei kiviä putoilisi.

Keppiä vai porkkanaa?

Tämän hetkisten ohjeiden mukaan viiltosuojahansikkaiden käyttö ja luokitus perustetaan erillisen riskiarvion mukaan. Nyt ollaan oikeilla jäljillä! Ammattilaisten mielipidettä kysytään, annetaan vastuuta. Olen itsekin kova työhyvinvoinnin puolestapuhuja, paino sanalle hyvinvointi, ei pahoinvoinnin poisto. Ergonomia, oikeat työskentelytavat ja -välineet, laadukkaat suojaimet… Nämähän juuri ovat sitä riskiarviointia.

Alaamme vaivaa tietynlainen kieltojen ja syyttelyn henki. ”Työmaa, ei kulkua! Kypäräpakko! Ei asiatonta oleskelua!” Työturvallisuusmittauksissa ja työmaalla tehtävissä turvallisuushavainnoissa paino on aina vioilla ja puutteilla. ” TR-luku 95%, virheitä havaittiin suojavälineissä ja tikkaissa”. Entäs koneet ja laitteet, joissa ei havaittu yhtään puutetta? Tai tyhjät roskikset? Paljon siistimpi juttu. Turvallisuushavainto: Hienosti siistinä pidetty piha. Ei näitä kukaan tee!

Jospa muutetaan suuntaa ennemmin: ”Sallittu oikeissa varusteissa. Suojalaseja toimistolta. Taukotiloissa hiljainen huone lepoa varten. Tervetuloa toimivalle työmaalle.”  Eikö kuulostakin houkuttelevammalta? Tulevilla työmailla pyritään ottamaan käyttöön asukkaiden turvallisuushavainnot. Katsotaan, onko näissä positiivinen vai negatiivinen lataus.

Ettei kukaan nyt vaan ota itseensä…

Vielä kerran: en vastusta työturvallisuusmääräyksiä! En ole työmailta montaa hommaa löytänyt, joiden suorittaminen esim. kypärän tai turvakenkien takia vaikeutuisi. Jos näin on, yleensä on kyse huonoista tai huonokuntoisista varusteista. Tämäkin on osin pääurakoitsijan, eli taas meidän, vastuulla. Meidän vastaantulo vaikkapa suojalaseissa, tai uusien varusteiden kustannuksissa, on kädenojennus turvallisuutta kohti.

Lähinnä pyydän ja penään tässä terveen järjen käyttöä. En varusteiden tarpeellisuuden arvioinnissa, vaan ennemmin työilmapiirin henkeen vaikuttamisessa. Parasta olisi, että kaikilla huomioliivit hohtavaisivat ilman yhtään puskurin jälkeä rinnassa, kypärät ilman kiveniskemiä, ja turvakengät tanssikunnossa, myös työmaan lopulla. Minulle loppujen lopuksi samantekevää, millä kukin tekijä itselleen turvavarusteet perustelee, kunhan mutisematta niitä käyttää. Tärkeämpää on, että tehdään turvallisesti.

Jaa artikkeli