5 tehokasta tapaa parantaa laatua rakennusalalla

Kevään aikana olemme saaneet lukea lehdistä, miten rakentamisen laatu näyttäytyy suurelle yleisölle. Muun muassa Helsingin Sanomat otsikoi aiheesta näin: ”Rakennusmies virtsasi WC:n seinälle ennen laatoittamista”.

Alan ammattilaiset haluavat kehittää työskentelytapoja, vaikka tekemistä riittää työmaalla arjen pyörittämisessä muutenkin. Itsekään en kuulu niihin, jotka odottavat muiden ratkaisevan ongelmat puolestani, vaan aion olla itse parantamassa rakentamisen laatua. Tässäpä siis minun to do -lista parempaan rakentamisen laatuun:

1. Mittaa aidosti

Tämä lausahdus on tuttu monenkin alan ammattilaisen suusta ja yleensä sillä viitataan siihen, ettei tehtäisi näennäisiä laatutarkastuksia, vaan mitataan aidosti, onko lopputulos vaatimusten mukainen. Olen samaa mieltä tästä periaatteesta, mutta haluaisin nostaa esiin myös hieman erilaisen näkökulman laadun mittaamiseen.

Rakennusalan laatumittareihin perehtyessä huomaa nopeasti, että rakentamisen laadun yleiseen arviointiin ei ole olemassa kattavia keinoja. Tunnetuimpia mittareita ovat Rakennusteollisuus RT:n ja EPSI Rating Finlandin kehittämä uudisasuntorakentamisen asiakastyytyväisyysindeksi sekä takuuajan virhekustannusten vertaaminen hankkeiden kokonaiskustannuksiin.

Suomi on pärjännyt hyvin verrattuna muihin Euroopan maihin, kun vertaillaan virheiden kustannuksia hankkeen kokonaiskustannuksiin. Vuonna 2015 summa oli hieman alle 0,6 prosenttia ja takuuajan jälkeen havaittujen virheiden kustannusten osuus oli 0,1 prosenttia. Onko tämä kuitenkaan koko totuus? Kyseinen luku on laskettu pääurakoitsijalle aiheutuneista kuluista.

Useinhan tilanne on kuitenkin se, että virheiden korjauksia tekevät työvaiheesta vastanneet aliurakoitsijat omaan laskuunsa. Tällöin raha ei vaihda omistajaa ja näiden korjausten kustannukset jäävät laskennan ulkopuolelle. Tilanne on samantapainen, kun turvallisuuden tapaturmataajuuden mittaamisen alkuaikoina. Laskennassa oli mukana vain pääurakoitsijan työntekijät, vaikka suurin osa työmaalla työskentelevistä olivat aliurakoitsijoiden palkkalistoilla.

2. Opi virheistä

Laadun mittaamisen nykytilasta voisi päätellä, ettemme tiedä kovin tarkasti, mitä virheitä me teemme rakentamisessa. Laadunparannustoimenpiteitä on hankala kohdistaa oikein, kun joudumme turvautumaan ”musta tuntuu”- mittareihin. Onneksi tilanne ei ole ihan näin toivoton, vaan oikeastaan ratkaisun avaimet ovat meillä käsissä.

Korjaustöitä hallinnoidaan työmaan aikana ja sen jälkeen sähköisillä järjestelmillä niin, että tietoa virheistä kertyy. Analysoimalla kertynyttä dataa voimme kohdentaa laatutoimenpiteet ja työpanokset tarkemmin tiettyihin työvaiheisiin. Aliurakoitsijoiden kilpailutuksessakin voisimme suosia yrityksiä, joilla on näyttöä hyvästä laadusta, vaikka hinta ei olisi kilpailun edullisin.

Lisäksi tuotteiden vakiointi ja modulaarinen tuotanto ovat oikea tapa ennaltaehkäistä virheiden syntymistä ja poistaa tuotannosta kerran havaittuja virheitä. Huonot ratkaisut pitäisi siis karsia pois jo suunnittelupöydällä.

3. Aseta tavoitteet ja mittaa niiden toteutumista

Saatuamme selville laaduntuoton nykytilan, voimme asettaa tavoitteet parantamiselle. Ensisijaisena tavoitteena on välttää vakavat laatuvirheet, joissa joudutaan purkamaan rakenteita. Toiseksi tulee vähentää toistuvia virheitä, jotka voidaan välttää jo työmaa-aikana. Kummastakin tavoitteesta pitäisi olla tuloksena se, että rakennustuotanto on sujuvampaa ja meille jää viivan alle enemmän rahaa.

Tavoitteiden asettaminen ja toteuman mittaaminen tuo laadun myös paremmin johdon agendalle. Aiheesta on helpompi puhua ja kannustaa parempaan, kun on näyttöä siitä että, työ on kannattavaa.

4. Hyödynnä yhteistyökumppaneiden osaaminen

Miksi emme hyödyntäisi laadunvalvonnassa enemmän työmailla jo työskenteleviä työvaiheiden erityisosaajia, eli aliurakoitsijoita. Talotekniikkatöissä tämä käytäntö on jo yleistynyt ja soisin sen yleistyvän myös rakennusteknisissä töissä.

Yhteistyökumppaneiden osaamisen ja kokemusten parempi hyödyntäminen olisi muutenkin arvokasta. Heillä on muun muassa näkemystä ja kokemusta eri pääurakoitsijoiden projektinjohtamisesta ja toimintatavoista. Tällaista kokemusta ei synny, jos on toiminut pitkään saman pääurakoitsijan palveluksessa. Olisikin mielenkiintoista kuulla, miten me voisimme parantaa omaa toimintaamme ja tiivistää näin yhteistyötä kumppaneiden kanssa.

5. Muuta laatukulttuuria

Laatukulttuurin muuttaminen on varmasti haastavin tehtävä listallani. Aiemmin mainitut keinot parantavat työn sujuvuutta, vähentävät kiirettä ja lisäävät yhteistyötä. Kuitenkin kulttuurin muutos tarvitsee myös pehmeämpiä toimia. Mielestäni meillä rakentajilla olisi aihetta olla ylpeämpiä tekemästämme työstä.

Ne, jotka tuntevat minut paremmin, tietävät että positiivisuus on minulle ominaista. Tämä on kuitenkin melko harvinaista ja voisimme antaa paljon enemmän ansaittua positiivista palautetta ympärillämme työskenteleville ihmisille. Onneksi joskus kuitenkin innostumme kehumaan muita edes selän takana. Olenkin ottanut tavaksi ilmiantaa nämä harvinaiset sanat kehujen kohteelle.

Kun näkee ja kuulee miten sanat vaikuttavat ihmisen jaksamiseen, motivaatioon ja ylpeyteen omasta työstä, tietää tehneensä oikein. Onneksi myös Firalla on hoksattu tämä. Jokaisessa henkilöstöinfossa olen saanut kuulla julkista tunnustusta niin pienistä kuin suuremmistakin onnistumisista. Kulttuuri muuttuu pienillä teoilla ja sanoilla.

Näitä keinoja pohtiessani alkoi alun turhautuminen vaihtua innostukseksi. Mikä onni onkaan olla töissä paikassa, missä saa ja pitää kehittää toimintaa. Lisäksi siihen on täysi johdon tuki ja ympärillä on monialainen osaajien joukko, joiden kanssa tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista.

Blogin kirjoittaja Sari Paukku on Firan laatupäällikkö.

Lähteet: Rakennusteollisuus – kymmenen kysymystä rakentamisen laadusta