Olli Bergström on isojen projektien mies, joka näki miten Amerikassa kaikki on vielä suurempaa

Firalla työpäällikkönä aloittanut Olli Bergström on viihtynyt ensimmäiset kuukautensa Firalla, jossa kaikki ihmiset ovat lähellä ja työ mukavaa. 

Ensinnäkin Ollista piti alun perin tulla apteekkari, mutta ura kariutui jo koulun pääsykokeisiin. Myöhemmin ajateltuna apteekkarin ura olisi ollut ehkä väärä valinta, sillä vahingossa rakennusalalle päätyminen on tuntunut hyvältä, eikä lopullinen uravalinta kaduta. Ura on mennyt eteenpäin ja projektit ovat vain kasvaneet kasvamistaan.

– Viihdyin edellisellä työnantajalla 16 vuotta. Tittelit ja tehtävät vaihtuivat ja aina mentiin eteenpäin. Isoin hanke oli arvoltaan viisi mijardia, Olli aloittaa.

Siis hetkinen, viisi miljardia? 

– Olin Amerikassa, jossa pääsin näkemään miten aidosti isoja rakennushankkeita johdetaan, vastaa Olli.

Miten amerikkalainen rakentaminen sitten eroaa suomalaisesta?

– Ensimmäiset tunnit jutellaan mukavia ja sitten painetaan hulluna niska limassa yöhön asti, kunnes vaimot tulevat hakemaan miehensä kotiin. Itse rakentaminen on aika samanlaista loppupeleissä, mutta projektit ovat suurempia. Totta kai erojakin löytyy. Esimerkiksi betoni tehdään usein työmaalla, Olli kertoo.

– Mutta opin paljon esimerkiksi työturvallisuudesta, joka korostui kaikessa tekemisessä, hän jatkaa.

Firalle Olli tuo mukanaan siis vahvaa kokemusta suurista ja kansainvälisistä hankkeista. Ja titteleistä puheen olleen, niitä on ollut tuotantoinsinööristä projektipäällikköön ja kehityspäällikköön asti, mutta nimikkeitä tärkeämpänä hän pitää sitä, että on päässyt tekemään käytännössä lähes kaikkea, mitä työmaalla voi tehdä. Hankkeita on riittänyt aina kouluista sairaaloihin ja kaikkeen kauppa- ja datakeskusten väliltä.

Ensimmäiset kuukaudet Firalla ovat jättäneet hyvän fiiliksen. 16 vuoden jälkeen työpaikan vaihto voisi tuntua isolta loikalta, mutta Ollin mukaan siirtymä on ollut yllättävän helppo. Erityisesti häntä on ilahduttanut se, miten lähellä ihmiset täällä ovat toisiaan. Fira Cafe on noussut nopeasti suosikiksi: siellä töitä tehdessä tulee juteltua kollegoiden kanssa ja tutustuttua uusiin ihmisiin ihan luontevasti – ilman amerikkalaista small talkkia.

Vapaa-ajalla syntyy leipää ja lohikäärmetuoleja

Vapaa-ajalla Olli viihtyy käsillä tekemisen parissa. Leipominen on yksi rakkaimmista harrastuksista, mutta myös kaikenlainen nikkarointi ja puuhastelu vetävät puoleensa. Viimeisin projekti on ollut tavallista persoonallisempi: kahdesta palasta rakennettu, lohikäärmeen päätä muistuttava, viikinkihenkinen tuoli. Olli nauttiikin, kun saa työpäivän jälkeen tehdä jotain konkreettista omin käsin – varsinkin lapsensa kanssa.

– Puuhastelu on tietotyölle hyvää vastapainoa. Ja haasteet. Näin kuvan tuolista ja rakennettiin se kokeilemisen ja erehtymisen kautta, Olli sanoo.

Ollia motivoi ennen kaikkea mahdollisuus haastaa itseään kaikessa. Firalle hän hakeutui työpäälliköksi, koska oli jo pidempään pohtinut sekä Firaa että työpäällikön roolia. 

– Kehityspäällikön roolissa opin tarkastelemaan rakentamista suurista linjoista yksityiskohtiin asti, ja sama ajattelutapa näkyy myös tavassani tarttua uusiin asioihin. Jos jotain ei vielä osaa, sen voi opetella. Ja siis myös vapaa-ajalla: lohikäärmetuolikin syntyi hetken mielijohteesta ja halusta kokeilla, onnistuuko se omin käsin, Olli selventää.

Firassa Ollia kiinnostaa erityisesti se, ettei täällä tehdä asioita yksin. Hänen mukaansa rakentaminen on tiimipeliä, ja juuri se näkyy Firalla kaikessa tekemisessä. Olli pitää sitä, että tekemisen kulttuuri näkyy arjessa nimenomaan konkreettisesti. Prosesseja parannetaan ja hiotaan jatkuvasti, mutta niiden pitää myös tuntua käytännössä toimivilta ja käsin kosketeltavilta.

Hän onkin mielellään mukana kehittämässä toimintaa ja etsimässä tapoja tehdä asioita entistä paremmin. Esimerkiksi datakeskushankkeissa Olli näkee paljon mahdollisuuksia tehdä asioita nykyistä nopeammin.

– Kun projekti lähtee liikkeelle, vauhti on kova ja eteneminen määrätietoista. Vähän niin kuin juna, joka ei enää pysähdy kesken matkan. Työpäällikkönä vastaan, että raiteet on kunnossa ja nopeusrajoituksia ei tarvita, hän kuvaa.

– Muuten olen ennen kaikkea tiimipelaajana. Rooli on paljon muutakin kuin työn johtamista, mutta hommassa ei voi olla kuin oma itsensä. Olen sellainen rauhallinen ja jämpti, Olli pohtii.

Se kieltämättä kuulostaa ihan siltä Ollilta, johon itse tutustuin Fira Cafessa.